Kuten tunnettua, sairaalaan tuppaa kertymään melkoinen määrä tavaraa tuoleista tauluihin – ja vaikka niitä ei suoraan potilastyössä käytettäisikään, on niitä silti perusteltua pitää kirjoissa ja kansissa.

Effector on alun perin suunniteltu apuvälinerekisteriksi, sekä laajennettu eri suuntiin, ja yksi viimeaikaisista suunnista on Irtaimisto-laji. Kyseessä on toiminnallisuus, jolla voi seurata ja rekisteröidä kaluston varsinaisen hoitotyön ulkopuolelta.

Irtaimisto on Effectorissa oma lajinsa, joka vastaa teknisesti muita käytössä olevia lajeja, ja jolle on mahdollista määritellä uniikit taustaohjaukset niin tarraan, juoksevaan numerointiin kuin vaikka luokituksiin. Irtaimistoa voi siis kirjata, hakea ja raportoida tuttuun tapaan.

Koska irtaimistoa ei ole määritelty standardiksi, voidaan sen nimikkeistö luoda vapaasti vastaamaan organisaation omaa tarvetta. Käytännössä yleisimmät sovelluskohteet löytyvät huonekalujen, elektroniikan ja taiteen ympäriltä. Hoitotyön yhteydessä käytettävät apuvälineet ja lääkintälaitteet ovat edelleen omina sovelluksinaan Effectorissa, samoin esimerkiksi ajoneuvot tai huollon mittalaitteet. Ja vaikka kiinteistö- ja IT-puolen väet pitävät omia rekisterejään monesti muualla, teknisesti ei ole estettä kirjata heidän tuotteitaan tarpeen vaatiessa myös Effectoriin.

Olemassa olevien irtainten kirjaus yhteen selkeään tietokantaan on omaisuuden hallinnan kannalta tärkeä ensimmäinen askel, mutta tarina ei lopu likikään siihen. Mitä enemmän järjestelmää käytetään, sen suurempia hyötyjä siitä saa irti. Järjestelmällinen irtaimistonhallinta tukee kestävää ja vastuullista tavaran kiertoa – tarjoten vaihtoehtoja uuden hankkimiselle.

Inventointi kuuluu tärkeänä osana omaisuuden hallintaan, ja tämä onnistuu totuttuun tapaan: yksittäisille laitteille, työpöytäsovelluksen työkaluilla, tai vaihtoehtoisesti Effector Mobilella, mikä helpottaa erityisesti suurten massojen inventointia. Tuloksena on ajantasainen tieto siitä, mitä irtainta mistäkin päin organisaatiota löytyy. Näistä voidaan puolestaan luotettavasti ajaa raportteja jatkoanalyysin pohjaksi, ja voidaan arvioida mistä päästä niitä vanhentuneita televisioita kannattaa uusia tai millä yksiköillä on vähemmän sähköpöytiä kuin muilla.

Sokerina pohjalla laitehuollosta lainattu kaksivaiheinen poisto toimii irtaimistolla mainiosti. Ajatuksena on, että käytöstä luovuttaessa irtaimistosta tehdään poistoesitys ja se siirtyy väliaikaiseen varastoon odottelemaan jatkoa, sen sijaan että ne romutettaisiin saman tien. Väliaikaisvarastosta on mahdollista raportoida sisältö, ja käydä sitten hakemassa irtaimistoa käyttöön tarpeen mukaan. Mikäli ne kaivatut seitsemän sähköpöytää sieltä löytyvät, voi ne siirtää takaisin aktiivikäyttöön sopivalle omistajalle. Isossa organisaatiossa tuppaa kuitenkin olemaan jatkuvasti jonkun osaston muutto meneillään, ja mikäli joka kerta ei tarvitse ostaa koko kalustoa uusiksi, näkyy se vuositasolla jo budjetissakin sekä edesauttaa monen sairaalan ympäristötavoitteita materiaalinhallinnan osalta.